Ykskaks vauva ei enää hengittänytkään

Muutama viikko sitten, kun Valeria oli päikkäreillä tapahtui jotain aivan hirveetä. Sen jälkeen olen ehkä vähä pelännyt olla kahdestaan Valerian kanssa.

Siivosin Vivianin huonetta sillä aikaa, kun Valeria nukkui päikkäreitä sohvan nurkassa. Ylensä laitan Valerian aina nukkumaan kyljelle, mutta tämä ainoa kerta kun hän nukkui selällä, tapahtui jotain todella pelottavaa. Olin just saanu Vivianin huoneen siivottua ja menin keittiöön. Kuulin, kun Valeria oli heräämässä ja venytteli. Kuuli pulautusäänen ja menin katsomaan pulauttiko Valeria. Kuulin uudestan äänen, mutta mitään ei tullut ulos ja hengitys lakkasi.

Nostin Valerian syliin. Valeria oli hereillä ja oli tukehtumassa omaan pukluun. Muistan kun Valeria katsoi pää punasena, silmät vetisenä, sitkeä kuola valuen, pää nykien suoraan silmiin. Käänsin vauvan ja hakkasin selkää. Ajattelin, että kuoleeko mun oma lapsi syliin. En osaa sanoa, että kauanko Valeria oli hengittämättä, mutta se aika tuntui ikuisuudelta. Valeria otti yhden henkäyksen, rääkäisi kerran ja sama homma uudestaan. Lopulta Valeria rupesi itkemään ja voin kertoa, että en ole ikinä ollut niin helpottunut kuullessa vauvan itkevän.


Itkin ja tärisin yksin kotona tapahtuneen jälkeen. Laitoin miehelle viestiä töihin ja toivoin, että hän sanoo tulevansa kotiin. Pelkäsin olla yksin Valerian kanssa, mitä jos sama toistuu? Mun äiti ja isä soitti sen jälkeen, kun kerroin tapahtuneesta. Toivoin, että jompikumpi vanhemmista olisi lähtenyt kesken työpäivän Seinäjoelle. Olin aivan yksin.

Rupesin miettimään, että olenko huono äiti, kun en soittanut ambulanssia paikalle. Valeria oli kuitenkin oma hymyilevä itsensä tilanteen rauhoituttua. Päätin lähteä käymään päivystyksessä varmuuden vuoksi. Päästiin ilmottautumiseen asti ja selitin hoitajalle tapahtuneen. Hän sanoi, että vauva näyttää hyvinvoivalta, eikä olisi huolissaan. Hoitaja soitti vielä lastenlääkärille ja kysyi mieliidettä. Lastenlääkäri sanoi, että todennäköisesti pulautus jääny matkanvarrelle ja voi seurata vointia kotona. Jos vointi huononee niin takaisin.

Tämän kaiken jälkeen, joka yö tarkistan, että hengittääkö Valeria. Saatan herätä keskellä yötä tarkistamaan hengityksen. Pinnäsängyn jalkojen alla on kasa lehtiä kohottaakseen. Lisäksi tilasin kätkythälyttinen ja sitä päästään pian käyttämään. Tämä kaikki säikäytti todella paljon. Nyt Vivian on ollut flunssassa ja tietenkin se on tarttunut Valerialle. Yöt on nyt mennyt pätkittäin, koska Valeria on vähän limainen. Yksi yö valvottiin pari tuntia, jonka jälkeen laitoin Valerian sitteriin nukkumaan meidän sängyn vierelle. Sitteriä saa niin paljon kohotettua, että lima ei haittaa unia.

Toivon todella, että en enää ikinä joudu kokemaan samaa. Toki nyt tiedän, että voin soittaa Valerian kummitädille, jos sama toistuu vielä. Joka päivä olen kiitollinen näistä kahdesta lapsesta ja joka päivä kuiskaan lapsille, että äiti rakastaa heitä <3

Kommentit

  1. Onneksi kaikki päättyi onnellisesti. Tässä meidän läheltäpiti tilanne. Olimme pihalla menossa kylään ja seisoskelimme siinä juttelemassa. Meillä vauva oli turvakaukalossa ja yhtäkkiä oli lopettanut hengittämästä. Onneksi äitini huomasi tilanteen ja säntäsi sisälle samalla vauvaa riisuen. Varmisti että vauva ei todella hengitä ja aloitti elvytyksen joka onneksi tehosi ja vauva heräsi. Pikkuhiljaa alkoi väri palaamaan, ensin vartaloon sitten raajoihin. Menimme sairaalaan ja vietimme siellä muutaman päivän ja tutkimuksia tehtiin paljon. Seuraavat kaksi viikkoa olimme päivät kotona ja yöt sairaalassa. Mitään syytä ei löytynyt. Me ostimme myös kätkyt hälyttimen jonka avulla pystyin nukkumaan. Sitä käytettiin myös nuoremmilla sisaruksilla ja oli tosi ����. Nyt vauva on kasvanut jo 16v neidiksi ja vieläkin ajatuksiin välillä tulee jos tarinalla ei olisikaan ollut onnellinen loppu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kamalaa. Onneksi oli onnellinen loppu <3. Vaikka sitä sanotaan ettei pitäii ajatella pahinta, iin kyllä se silti käy mielessä.

      Poista
  2. Meillä kävi samoin Maiskiksen kanssa hänen ollessaan hieman alle kolme viikkoa. Mies oli juuri palannut isyysvapailta töihin ja oliko jopa eka aamu lasten kanssa kolmin. Istuimme aamupalapöydässä, kun Maiskis alkoi yhtäkkiä puklata Tripp Trappin vauvakaukalossa. Puklua vain tuli ja muuta ei kuulunut. Tuntui , että meni ikuisuus, ennen kuin sain Maiskiksen irti kaukalon turvavöistä. Käänsin hänet mahalleen ja taoin selkään. Jonkin ajan päästä henki alkoi kulkea ja hän alkoi itkeä. Soitin paniikissa miehelleni ja päädyimme viemään Lastenklinikalle varuilta tutkittavaksi. Kaikki oli onneksi hyvin.

    Vitsit, jonkin aikaa pelkäsin kuollakseni, että sama toistuu. Sitä on niin tajuttoman avuton olo, kun toinen ei saa henkeä. Siihen ei edes ambulanssi ehdi apuun. Ja kun on yksin, niin sen soittaminen on vaikeaa, kun ei halua päästää vauvaa käsistä. Uutta kohtausta ei koskaan onneksi tullut. Esikoiselle tämä jäi tottakai hyvin mieleen. Takoi vielä pitkään nukkevauvaa selkään ja hoki "saatko henkee, saatko henkee".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hirveetä. Meillä onneks Vivian ei ollu paikalla ja joutunu näkemää tätä hirveetä tapahtumaa. Onneks kaikki kuitenki päätyi hyvin niin meillä, kuin teilläkin. Lapset on niin <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit