PINNALLISESTI (EPÄ)TÄYDELLINEN MUTSI

Aluksi haluan sanoa, että nämä asiat koskee mua itseäni eikä ketään muuta. En halua loukata tai saavan vääriä kääsityksiä aikaan.

Mä oon itselleni tosi 'ankara' painon/ulkonäön suhteen. Puntarin pitäisi näyttää sopivasti ja kroppa pitäisi ola sporttinen. Näin ei kuitenkaan ole. Puntarit näyttää vieläkin +2kg liikaa(lähtöpainosta) ja maha, reidet ja perse löllöä. Oon yrittäny käydä salilla, mutta sekin turhauttaa, kun ei saa haluamia tuloksia vaikka kuinka yrittää. Sen takia en oo enää yhtä aktiivinen salilla kävijä. 

Raskaus oli mulle melko vaikeaa aikaa, koska kroppa muuttui väkisinkin. En halunnut näyttää ulkopuolisille millaista kamppailua kävin sisäisesti. Maha oli lopussa aivan järkyttävä, tukala olo oli kokoajan ja öisin ei tiennyt kuinka olla. En pitänyt siitä kun samat ihmiset koskivat mahaa. Kaverit oli aivan eri juttu, koska ne ei ollu kokoajan kimpussa. Mies ei myöskään hirveästi koskenut (en tiedä miks). Hän oli ainoo joka ei saanut ahdistuneisuutta aikaan, varmaan sen takia koska lapsi on myös hänen. Jos vauva liikkui mahassa niin hän saattoi laittaa käden mahan päälle, mutta muuten ei mitään. Jouduin neuvolassa pidättämään itkua, kun jouduin sanomaan neuvolatädille, että painan 60kg. Tiedän, että joillekkin se on aivan normaalipaino, mutta en ollu koskaan aikasemmin ylittänyt 55kg. Loppu raskaudesta kävin yksin neuvolassa ja silloin neuvolatäti kysyi, että miltä mieltä olen painosta. Sanoin suoraan, että aivan järkyttävää, mutta tiedän mahassani olevan elävä ihmisen alku, lapsivettä jne. Parasta oli päästä eroon kauheasta mahasta ja saada tilalle jotain aivan ihanaa.

Hävetys..


Sitten seuraavaksi raskausarvet... Erehdyin kerran raskaana ollessa menemään lähes alasti peilin ohi ja näin järkyttävät arven. Ei, ne eivät olleet mahassa, eikä kyljissa taikka reisissä. Ne oli kaikki mun perseessä. Olin aktiivisesti rasvaillut kroppaa juuri sen takia, ettei arpia tulisi ainakaa paljoa. Mun lantio kasvoi ennen mun mahaa. Eli kroppa valmistautui synnyttämään. Olin kuitenkin onnekas, koska arvet oli sellasessa paikassa mitä en pahemmin näyttele kenellekkään. Jos saisin valita, että ottaisinko arvet poisniin KYLLÄ. Nyt kuitenkin tänään katsoin, että onko arvet vielä kovin tummia. Tadaa!! Eivät olleet, arvet ovat haalistuneet, mutt vielä näkyviä. 

rv 41+6


Raskauden jälkeinen kroppa. Palauduin ihmeen nopeesti (onneksi), mutta silti musta tuntuu, että mulla on järkyttävä maha. Reidet on liian isot ja perse lättänä. En tykkään mistään mun vaatteisa, eikä mikään pue mua. Missä mun naiselliset muodot. Hyvä perse, hyvät tissit ja lihaksikas kroppa. löllöä löllöä löllöä. Haluaisin mennä peilin eteen ja todeta, että wau mikä muija. Näin ei kuitenkaan tuuu tapahtumaan, koska aina kun menen peilin eteen ajatelen, että miten pystyn katsomaan edes tällästä. En ole anorektikko tai mitään, koska RAKASTAN ruokaa ja yritän syödä terveellisesti. Haluaisin kasvattaa itsetuntoa ja pystyä olemaan yhtä itsevarma, kuin joku muakin isompi kroppainen ihminen.

Tämä otettu tänään aamulla ja siitä asti miettinyt, että kehtaanko julkasta. 
Nyt se on myöhästä perua.


En tehnyt tätä postausta kerääkseni sääliä tai kommentteja siitä, että olen sopiva jne. En edes halua sellaisia kommentteja. Vaan jaan nämä ajatuskset sen takia, että jokainen uskaltaisi kertoa omat kaunansa ja tiedän, että ihmiset voivat samaistua mun kanssa.

Kommentit

  1. Tuu kattomaan mun kroppaa et valittais enää ollenkaa, arpia joka paikassa, puntari näyttää montamonta kiloa enemmän kun sulla.
    Mut se vauva on se minkä takia kaikki tää on koettu ja koitettu kestää. Niitä arpia ei saa pois, eikä kuulukaan saada. Ne on kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun serkku laitto viestiä ja kerto et se on kokenu ihan samat asiat.

      Todellisuudessa mikään muu ei auta ku aika.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit