Tahtoisin

Mulla on jo jonkin aikaa ollu hirvee kuume, hääkuume. Me oltiin viime kesänä miehen siskon häissä ja se ei kyllä yhtään helpottanu tätä kuumetta. Päinvastoin se sai kuumeen vaan nousemaan. Mun suvussa naimisiinmenoa ei pidetä hirveen tärkeänä, tai ainakin uskon niin. Mummu on naimisissa, mutta on sanonut, että se ei ole niin tärkeetä. Silti hän on onnellinen moffan kanssa. Mun vanhemmat ei oo naimisissa ja ei varmasti ikinä menekkään.

Kuva Pixabay

Meidän suvussa ei ole hirveesti uskovaisia tai ainakaa ne joihin ollaan yhteydessä. Eikä mekään miehen kanssa olla uskovaisia vaikka kirkkoon kuulutaan. Ainoa syy miksi kuulun kirkkoon on se, että voin olla kummitäti, kastaa lapset ja mennä kirkossa naimisiin. Mun mielestä naimisiinmeno/avioliitto on yksi elämään (tai ainakin mun elämään) kuuluva asia, jonka haluan kokea. Onhan se vaimo-nimike aika mahtava ;).

Meillä tulee miehen kanssa syksyllä 7 vuotta yhdessäoloa ja 5 vuotta kihloissa. Aivan hullua, että ollaan oltu kohta jo niin kauan yhdessä. En kutenkaan halua nyt heti naimisiin, mutta haluaisin päättää päivän tai edes vuoden ja ruveta suunnittelemaan häitä. Yksi ilta kun oltiin menossa nukkumaan, puhuttiin miehen kanssa naimisiinmenosta. Hän sanoi, että eihän se ole kuin mennä maistraattiin. Sanoin heti, että ei käy. Meen vaan kerran elämässä naimisiin ja haluan kunnon häät. Haluan olla päivän prinsessa. Mies sanoi suunnitteluun, että kyllähän niitä voi jo suunnitella, mutta mun mielestä tuntuu vähä oudolta ruveta kunnolla suunnittelemaan, kun päiväkään ei ole vielä tiedossa. Kuitenkin lähes päivittäin selaan pinterestistä hää-aiheisia kuvia ja poimin ideoita omaan salaiseen kansioon. Siellä on paljon ihania ideoita ja toivon, että pystyn joku päivä niitä hyödyntämään.

Kuva Pixabay

No miks ei nyt heti? Ensinäkin haluan suunnitella tämän upean päivän rauhassa ilman kiireitä, toiseksi se ikuinen piikki persuksissa nimeltään raha. Sitä ei tällä hetkellä ole paljoa ylimääräistä ja häihin sitä uppoisi varmasti useita tuhansia. kolmanneksi tulee mieleen kaasot. Toivon, että löytäisin jonkun oikein sydänystävän ennen kuin kaasojen valinta koittaa. Tällä hetkellä oon aika yksinäinen.

En varmasti ole ainoa joka odottaa meidän naimisiinmenoa. Appiukkokin löyti myös positiivisen asian meidän naimisiinmenosta ja se oli, että pääsee ensimmäisten joukossa syömään. Miehen pomokin yksi päivä heitti huulta ja sanoi, että mies on puhunu kesähäistä (ei oikeasti ole). Mä taas odotan sitä, että saan saman sukunimen kun lapsilla.

Kaikista tärkeintä on kuitenkkin se, että tiedän kenen kanssa haluan jakaa sen suuren päivän ja se on oma mies. Sehän on kuitenkin kaikista tärkeintä. Rakkaus ei oo vajaan seitsemän vuoden jälkeen loppunu missään vaiheessa ja en voisi kuvitellakaan elämää ilman toista puoliskoa <3. Ehkä vielä joku päivä haaveista tulee totta ja saan kutsua miestä aviomieheks :)

Kommentit

Suositut tekstit