Ihana imetys

En voi sanoin kuvailla, että kuinka ylpee oon siitä, kun oon saanut kasvattaa Valeriaa imettämällä. En ajatellu ennen, että imetys on näinkin ihana asia. Vaikka tämä imetystaipale ei ole ensimmäinen. Tämä imetys on onnistunut ja en ole itse epäröinyt sitä kertaakaan, vaikka neuvolassa terveydenhoitaja on epäröinyt... Tai ainakin sellanen fiilis on jäänyt.

Vivianin aikana ei imetys ollut niin täydellistä ja koin, että ulkopuoliset tekijät lisäsivät paineita. Jo synnytyslaitoksella Vivian sai lisämaitoa, koska oma maito ei riittänyt. Maidon noustua rinnat oli niin kipeät, että aivan pelkäsin imetystä ja sen tuomaa kipua. Viviania imetin yhteensä 4-5 kuukautta ja sinä aikana Vivian sai lisäksi korviketta. Pelkäsin kokoajan, että maito ei ollut riittävää ja sitä, että se loppuisi kesken. Luovutin lopulta ja annoin korvikkeen ottaa vallan. Mun lapsi ei enää kaivannut mun maitoa, saatoin jopa tirauttaa sen takia muutaman kyyneleen. Mutta sen ansiosta sain jatkaa koulua ja valmistuin ammattiin.


Ennen Valerian syntymää ostin pari purkkia korviketta kaiken varalle. Ne samat pari purkkia nököttää hyllyllä koskemattomina. JES! Nyt yli kaksi kuukautta oon onnistunut syöttämään lapsen mun omalla maidolla. Toki imetys meinaa sitä, että en pysty olemaan pitkiä aikoja poissa vauvan luota, mutta se ei kyllä yhtään haittaa. Mielummin luovun niin sanotusta "omasta ajasta", kun voin ylpeydellä sanoa, että meidän imetys toimii. Valeria oli ensimmäisen vuorokauden aikana tosi väsynyt ja ei oikei jaksanu syödä/imeä. Hoitaja käski koittaa käsin lypsätä maitoa ja yllättyi kuinka nopeesti sain lypsättyä tarvittavan määrän. Maito lähti heti nousemaan kunnolla synnytyksen jälkeen. Imetys ei edes sattunu niin paljoa tällä kertaa. 


Valeria ollessa kuukauden ikainen kävin hakemassa meille ruokaa ja jätin pumpattua maitoa miehelle. Tietenkin Valeria heräsi melkeen heti ja huuti. Mies koitti antaa pulloa, mutta se ei kelvannut. Maito on hänen mielestä paljon parempaa, kun se tulee suoraa rinnasta. Sen jälkeen ei olla edes yritetty pulloa. Maitoa tuli niin paljon, että harkitsin jopa luovutusta, mutta maidon tasaannuttua luovutus ei olisi onnistunut. Eikä se kyllä yhtään haittaa pääasia on, että Valerialle sitä on riittävästi. 


Tuntuu, että neuvolasta en koskaa oo saanut sellasta tukea imetykseen mitä olisin halunnut. Vivianin aikana kehotettiin kokoajan antamaan maitoa ja nyt Valerianki kohdalla tehdään painokontrolleja, että nähdään hänen saavan riittävästi ruokaa. Meillä on vaan siroja ja pitkiä tyttöjä, kun meitä vanhempiakin katsoo nii se ei oo mikää yllätys. Se ei ole siitä etteikö lapset saisi ruokaa, se tulee geeneistä (kai).


En kuitenkaan ole mielelläni julki-imettäjä, vaikka sitä vastaan ei ole mitään. Oma itsetunto ei ole nii hyvä, että koen mukavaksi imettää. Tietenkin jos Valerialle tulee nälkä niin en tietenkää pidä lasta nälässä. Toki ennakoin aina etukäteen ja syötän Valerian ennen asioille lähtemistä. Kyläillessä saatan imettää kavereitten nähden, mutta silloinkin saatan laittaa rätin tai paitaa vähä eteen. Meidän tavoitteena on täysimettää 4kk asti ja toivottavasti saadaan siitä vielä jatkaa. Kuitenkin oon tosi ylpee jo tästä kahesta kuukaudesta, enkä epäile yhtään omaa maitoa. Ämmä on jotain todella ihmeellistä <3

Kommentit

Suositut tekstit