Uhma-ikäisestä taaperosta kuoriutui rakastava isosisko

Varmasti jokainen vanhempi miettii, että kuinka vanhempi lapsi tulee suhtautumaan uuteen tulokkaaseen. Itse mietin todella paljon sitä, että kuinka Vivian ottaa vauvan vastaan. Varsinkin, kun Vivianilla oli silloin todella kova uhma päällä. Vivian kuitenkin rakastaa vauvoja, mutta mitä sitten kun on vauva jonka kanssa joutuu jakamaan huomion?

Meillä odotettiin todella paljon Valeriaa. Vivian kysyi päivittäin, että koska vauva syntyy. Hän kertoi päiväkodissa kavereille, että äitillä on vauva mahassa ja tietenkin Vivianillakin oli silloin tällöin vauva mahassa :D. Raskauden alussa, kun mahaa ei paljoa ollut, Vivian ei tietenkään oikein tajunnut asiaa, että äitillä on todella vauva mahassa. Mahan kasvettua Vivian joka päivä silitteli mahaa, varoi mahaa ja seuraili kun vauva potki. Se oli oikein hupia seurata, kun mahasta tuli yhtäkkiä kumppu joka meni pitkin mahaa edestakas. Joka ilta Vivian toi rasvapurkin ja kysyi, että saako laittaa rasvaa mahaan.

Kysyin, että mikä oli Vivianin ensimmäinen reaktio, kun näki vauvan kuvan. Vivian oli hymyillyt ja tokaissut, että ompa se pieni. Kyllä, sehän oli pieni. Vivian varmaan odotti sellaista vauvaa, joka jo leikkisi mukana. Vivian tuli seuraavana päivänä sairaalaan katsomaan pikkusiskoa. Heti oven auetessa Vivian tuli varovasti sisään, sanoi hennolla äänellä, että mun pikkusisko. Vivian ihasteli pikkusiskoa ja oli varovainen. Hän ei halunnut koskea pikkusiskoon vaan halusi katsella ja ihastella. Valerialta tultiin ottamaan käynnin aikana verikoe ja Vivian oli hyvin mukana tilanteessa, kun vauvaa pistettiin kantapäähän. Vivian ei olis millään halunnut lähteä kotiin, mutta ruoka- ja nukkumaanmeno aika lähestyi.


Seuraavana aamuna laitoin miehelle viestiä, että päästään kotiin, jos lääkäri antaa luvan. Kaikki kuitenkin näytti todella hyvältä ja lupaavalta. Mies kertoi Vivianille, että haetaan vauva ja äiti kotiin. Vivian sanoi isille, että minä kannan vauvan ja sinä kannat äitin :D. Noh.. Ei aivan toteutunu neidin suunnitelma. Isi kantoi vauvan ja äiti käveli ihan itse. Autoon päästyä Vivian ilmoitti, että minä pidän vauvan istuimesta kiinni ettei se tipu. Niin neiti piti koko automatkan kiinni istuimesta.

Pari päivää meni Vivianilla todella rauhassa. Ei yhtään riehuttu. Vivian ei yhtään ollu mustasukkainen, vaikka odotin, että Vivian olisi tosi mustis. Jos vauva piti pientäkin ääntä Vivian sanoi tomerasti, että ota se syliin, anna sille maitoa. Vivian oli todella tarkka, että kuka saa koskea vauvaan. Huuti mummullekkin, että ei saa varastaa.


Tietenkään Vivian ei vielä ymmärrä, että vauvan käteen ei voi yhtäkkiä tarttua. Vaikka se, että vauva ottaa sormesta kiinni on hauskaa. Lähes päivittäin Vivian haluaa antaa pusuja mahaan, käteen tai jalkaan vauvalle. Vauvan päätä saa silittää, mutta pitää varoa koska siinä on reikä. Meillä ollaan kyllä kuitenkin tosi varovaisia suurimman osan ajasta. Kertaakaan ei oo lyöty tai mitään pahaa tehty vauvalle.

Välillä kuitenkin, kun Vivian oli väsynyt leikit meni yli. Vivian saattoi meitä vanhempia tulla lyömään jalkaan ja juostaan nauraen karkuun. Näin kuitenkin saatettiin tehdä vain iltaisin, kun ruvettiin olemaan väsyneitä. Tein Vivianille tarraseinän, johon saa aina tarran, kun oli oltu kunnolla. Nyt kuitenkin tarraseinään on unohdettu laittaa tarroja ja lyöminen on jäänyt pois.

Meidän Vivian rakastaa ja huolehtii pikkusiskostaan <3

Kommentit

Suositut tekstit