Synnytinkö luomuna? (synnytystarina)

Hei vaan ja hyvää uuttavuotta hieman myöhässä. Hiljaista on nyt vähä yli kuukauden ollut ja moni varmasti arvaakin, että miksi. 9 kuukautta odotettu, paljon rakastettu, maailman suloisin ihme täälä. Ymmärrätte varmaan, että me ollaan eletty vauvakuplassa ja ei paljoa ole ollut aikaa muuhun. Lisäksi vauva on oikea äitin tyttö ja viihtyy sylissä. Joka kerta, kun on ollt tarkoitus kirjoittaa niin vauva on ollut toista mieltä. Tässä se odotettu postaus nyt tulee, joten palataampa synnytykseen.

Jouluaatto meni Seinäjoella miehen vanhemmilla ja me ei edes päästy käymään Pietarsaaressa. Illalla, kun tultiin kotiin sain pari kipeämpää supistusta. Menin nukkumaan ja sain nukuttua niin hyvin, kun viimesillään raskaanaoleva voi. Joulupäivan aamuna sain taas pari kipeämpää supistusta. Join kahvia sohvalla ja katsoin, kun mies ja Vivian rakenteli uutta joululahjaksi saatua palapeliä. Me lähettiin päivällä Vivianin kanssa kahdestaan miehen vanhemmille syömään jouluruokaa, koska ei ollut yhtään kokkausfiilis. Sain koko päivän supistuksia, mutta niiden väli oli niin pitkä, että en lähtenyt mihinkään. Iltaan mennessä supistukset oli niin voimakkaita, että piti jo vähän keskittyä hengittämiseen. Supistuksien väli oli noin 5 minuuttia. Odotin ainakin 3 tuntia, kunnes sanoin miehelle, että tulee hakemaan sairaalaan. Vivian jäi miehen vanhemmille yötä ja me lähdettiin sairaalaan.

Kello oli tässä vaiheessa varmaan suunnilleen 22.30. Pääsin heti käyrille ja siihenkin piirtyi supistuksia, mutta ei niin voimakkaita, että synnytys olisi käynnissä. Kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteet ja sanoi, että olin noin 1,5cm auki. Hän kuitenkin kysyi, jos haluan jäädä osastolle yötä, että saisin nukuttua yhden yön edes hyvin ja saisin vähä parempaa kipulääkettä. Katsottaisiin aamulla uudestaan tilanne ja katsotaan, että lähdetäänkö kotiin odottelemaan. Päätin jäädä yöksi, mutta yö oli kyllä ihan hirveetä. Ei paljoa auttanut kipulääkkeet ja heräilin n. 15min välein supistukseen. Kipulääkkeet kuitenkin hellitti supistuksia, että niitä ei tulut enää 5min välein.


Tapaninpäivänä aamuvuoron kätilö tuli moikkaamaan aamulla ja sanoi, että kysyy lääkäriltä mielipidettä kotiutuksesta. Kätilö oli aivan varma, että lähden kotiin. Ei mennyt kauaa, kun kätilö tuli sanomaan, että lääkäri haluaa tarkistaa lapsiveden määrää, koska viime neuvolassa kohdunpohjankorkeus oli tehnyt rajun laskun käyrällä. Pääsin lääkärille 11.00 ja lääkärinä oli todella mukava nainen. Ensin katsottiin kohdunsuun tilanne ja se ei ollut edennyt kuin 2cm asti. Sitten ultrattiin ja tilanne oli juuri sellainen, kun lääkäri ajattelikin. Lapsivettä ei ollut enää normaalia määrää. Sitä oli kyllä, mutta ei niin hirveästi ja riski oli kuitenkin, että raskaus menee parikin viikkoa yli. Lääkäri sanoi, että istukka on voinut jo ruveta kalkkiutumaan ja kysyi mielipidettä käynnistykselle. Päätettiin ruveta käynnistelemään ballongilla. Pääsin takaisin tarkkailu-huoneeseen odottelemaan ja voin kertoa, että tuntui todella oudota, kun alapäässä on vesi-ilmapallo :D.


Iltavuoron kätilö tuli moikkaamaan ja kertomaan, että pääsisin toiselle osastolle odottelemaan. Sanoin samalla, että tuntuu kuin ballonki olis lähtenyt paikoiltaan. Kätilö tarkasti tilanteen ja sanoi, että se on lähtenyt ja vetäisi sen sitten kokonaan pois. Ballonki ei siis kerennyt olemaan kuin pari tuntia. Jäin odottelemaan huoneeseen ja rupesin saamaan todella voimakkaita supistuksia. Kätilö tuli hakemaan osastolle ja sain siinä samassa supistuksen, rupesin nojaamaan sänkyyn ja puuskuttelin siinä. Kätilö kysyi, että onko todella noin kipeitä supistuksia. Sanoin, että 10min sisällä on voimistunut. Tarkastettiin kohdunsuun tilanne ja kätilö totesi, että on 5cm auki. Ei lähdetä osastolle, vaan synnytyssaliin. Kätilö lähti valmistelemaan salia ja mä soitin miehelle, että tulee sairaalaan.

Synnytyssaliin päästyä tuli supistuksia tosi paljon ja kivuliaita. Kätilö soitti anestesialääkärin epiduraalia varten. Mies oli aika nopeesti sairaalalla ja tuli suoraan saliin. Sain todella voimakkaan supistuksen ja purskahdin itkuun. Anestesialääkäri tuli paikalle ja ruvettiin laittamaan epiduraalia. Kaikki meni aluksi ihan ok, mutta heti kun katetria ruvettaain laittamaan, oli hermoja edessä niin paljon, että sattui tosi paljon ja en edes pysyny paikalla. Lääkäri otti katetrin pois ja sanoi, että koitetaan toiseen väliin ja se onneksi sitten meni paremmin. Meni 15-20min, että rupesi epiduraali vaikuttamaan.

Puudutus auttoi vielä ihan hyvin, mutta se kutitti aika paljon Se oli kuulemma ihan normaallia. Kätilö teki tarkistuksen ja sanoi, että olin 8cm auki. Juuri kun kätilö oli saanut hanskat pois, tunsin jotain valuvan. Sanoin, että nyt taisi mennä lapsivesi ja oikeassa olin. Lapsivesi oli veristä. Pian tämän jälkeen rupesin tuntemaan taas kivuliaita supistuksia ja kätilö laittoi puudutusainetta lisää. Lisäyksen jälkeen rupesin tuntemaan painetta ja tarvetta ponnistaa. Kätilö tutki ja sanoi, että reuna on vielä paksu ja odotetaan seuraavaan supistukseen, joka tuli sitten melkeen heti. Vauvan pää rupesi sillä  supistuksella pilkottamaan.

Kun sain luvan ponnistaa, tunsin kaikki kivut, lisäys ei auttanutkaan (myöhemmin selvisi, että epiduraaliin kuuluu kaksi eri lääkettä, puudutus ja kipulääke. Lisäksi kaikille ei lisäys enää vaikuta). Se sattui ihan hirveesti ja ajattelin vain kokoajan, että pian on ohi ja mun pitää muistella tätä synnytystä, jos iskee vauvakuume joskus. Oon myös aika varma, että synnytin luomuna, koska lisäys ei auttanut. Epiduraali oli siis aika ripulia mielestäni. Kätilö antoi hyvin ohjeita ja oli todella kannustava. Pari-kolme supistusta ja synnytyssalin valtasi vastasyntyneen huuto. Olo oli todella helpottunut, kun kipu lakkasi ja sain vihdoinkin koskea mun omaan vauvaan <3.

Meidän pieni tyttö syntyi:
26.12 kello 19.44
2905g ja 49cm
päänymp. 34cm
10p pieni tyttö

Ensimmäinen vaihe synnytyksestä kesti 5h8min, toinenvaihe 6min ja kolmasvaihe 16min. Synnytyksen kesto oli 5h30min. Synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis vaikka oli kivuliaampi kuin ensimmäinen synnytys. Osastolle päästiin 22.00 ja huomasin, että mua kärrätään samaan huoneeseen, mikä oli myös ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Olin siis aivan samassa huoneessa ja samalla sänkypaikalla kun Vivianinkin aikana. 

Seuraavana päivänä tein toiveen, että päästäis jo kotiin, mutta lääkäri ei siitä tykännyt. Vauva oli juonut lapsivettä synnytyksessä ja oksenti sen takia koko sen päivän. Kävi ilmi kuitenkin, että lapsivesi ei ollut verinen, vaan se veri tuli kohdunsuulta. Meinasin pari kertaa mennä paniikkiin, kun vauva oksenti lapsivettä, ei saanut henkee ja rupesi muuttumaan punaiseksi. Onneksi kuitenkin tämä oksentelu kesti vaan yhden vuorokauden. 


Vivian ja mies tuli katsomaan meitä ja Vivian oli aivan rakastunu pikkusiskoon. Meidän vauhdikas taapero oli yhtäkkiä rauhallinen ja varovainen rakastava isosisko. Mitään mustasukkaisuutta ei ollut. Päästiin 28.12 kotiin, vauva oli alle 48h ikäinen, joten meidän kotiutus oli varhainen, joten kätilö soitti kuulumisia vielä seuraavana päivänä. 



Meillä kuitenkin lähti kaikki rullaamaan tosi hyvin. Mies jäi isyyslomalle ja Vivianilla oli joululoma päiväkodista. Vauva on oikea tissimonsteri, eli imetys on sujunut hyvin. Kerran mies kokeili pullosta antaa mun maitoa, kun kävin lähikaupassa yksin. Vauva ei ollut suostunut pulloa syömään ja mies oli kusessa huutavan vauvan kanssa. Onneksi ei mennyt kauaa kun tulin kotiin ja pääsin syöttämään. Vauva on kiltti ja oikea äitintyttö, ei paljoa viihdy muitten sylissä ja niinkuin kerroin, hän on kunnon tissimonsteri. Nyt onkin aika mennä vaihtamaan vaippa ja syöttämään. 

Kommentit

Suositut tekstit