Yllätys juuri oikeaan aikaan

Viime viikolla olin aika rikki, tosi huonolla tuulella ja tosi itkunen. Vivian kiukutteli minkä kerkesi, eikä totellu ollenkaa. Olin tosi loppu ja en enää tienny mitä tehdä. Keskiviikkona vein Vivianin päiväkotiin ja ajattelin, että sen kun saan tehtyä, niin purskahdan kunnolla itkuu. Siihen asti PAKKO pysyä kasassa. Voitte vaan arvata, että siihen asti en pysyny kasassa, vaan purskahdin itkuun päiväkodissa. Kerroin hoitajille aamun olleen tosi raskas Vivianin kiukuttelun takia ja lisäksi Vivian ei suostunut syömään aamupalaa.

Pääsin kotiin ja itku vaan jatkui. Viestittelin miehelle ja mummulle pahaa oloa. Mummu on semmonen, joka tietää aina oikeat sanat, jos mieli on maassa. Viestittely helpotti vähän, mutta itku vaan jatkui. Itkin 9-13 kokoajan ja siltä myös näytinkin. Silmät oli punaset ja luomet ihan turvonnu. Pääsin hakemaan Viviania päiväkodista ja kuulin, että päivä oli sujunut hyvin ja syönyt kunnolla. Se helpotti. Kotona kuitenkin kiukuttelu jatkui, mutta ehkä vähä lievempänä.

Mies pääsi töistä 16.30 ja tuli suoraan kotiin. Makoilin koko loppupäivän puolikuolleena sohvalla ja mies hoiti Vivianin touhut. Luojan kiitos en joudu hoitamaan kaikkea yksin, varsinkaan nyt raskausaikana ja vielä näin loppuvaiheessa. Mun lapsilla on hyvä isä <3

Loikoiltiin koko perjantai ja lauantai vaan pyjamassa kotona. Lauantaina illalla miehen äiti laitto viestiä, että jos lähden sunnuntaina joululahjaostoksille. Ihmettelin sitä aika paljon, että miks sunnintaina ja ihan perus marketteihin, vaikka keskinen on suht lähellä. Suostuin kuitenkin, koska tarvitsin vähä omaa aikaa ja tuulettumista. Pähkäilin ääneen koko loppuilllan ja seuraavan aamun miehellekki, että miks se mua pyysi jouluahjaostoksille.



Puoli kolmen aikaan miehen äiti tuli hakemaan ja mentiin kauppaan. Kaupassa miehen pikkusisko soitti, että siellä pitää mennä käymään äkkiä ja saisin mun lainassa olleen irtopohjavuoan pohjan takas. Päästiin sinne ja yhtäkkiä kuulen, kun kaikki huutaa "YLLÄTYS". Ensimmäinen lause mikä pääsi suusta oli "mitä vittua" ja samalla purskahdin itkuun. Mulle oli järjestetty vauvakutsut! Siellä oli miehen molemmat siskot, mun ihana mummu ja täti, äiti ja pari kaveria. Menin aivan sanattomaks.



En osannut ollenkaa odottaa vaikka oli asioita mitä ihmettelin. Esimerkiksi vanhempieni piti olla koko viikonloppu jossain pikkujouluissa ja ei sen takia saaatu mennä Pietarsaaren.


Sain heti ensimmäiseksi tehtäväksi tunnistaa kaikki vieraat vauvakuvistaan ja se meni iha hyvin, vaikka pitkään saikin miettiä. Sen jälkeen kaikille jaettiin lappu jossa oli vauva arvauksia. Sai veikata syntymäpäivää, painoa, pituutta, hiuksia, silmienväriä, nimeä ja keneltä vauva tulee näyttämään.



Tehtävien jälkeen herkuteltiin ja sain avata lahjoja. Lahjaksi tuli vaippakakku, sulkaata, vauvalle housut, lisää vaippoja, kosteuspyyhkeitä, rasvoja, housut, villapuku, tuttipullo, rahaa itseni hemmotteluun ja toinen kavereista lupasi järjestää tyttöjenillan sitten kun siihen kykenen. Illalla olin ihan ähkyssä kaikista herkuista ja en voinut lakata hymyilemästä. Tämä yllätys tuli todellakin oikeaan aikaan. Ajattelin, että ei mulle mitään järjestetä, koska Vivianinkaan odotusaikana ei järjestetty. Nyt kuitenkin sain ihanan yllärin. Kiitos vielä kaikille jotka pääsi paikalle <3




Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit